Sinä pahansuopa perkele

Tulit pelkona elämääni,
pelästyttävänä kuin varjo pimeässä yössä,
jonka yksin joudun kohtaamaan.
Enhän minä olisi uskonut.

Laitoit minut ajattelmaan juuriani,
elämäni kirousta,
nytkö jo?
Enkö olisi saanut elää vielä huolettomia vuosia,
sinä vain taka-alalla totuutena,
josta ei puhuta?

Pelko elävästä p e r k e l e e s t ä
sisälläni illoin, öin.
Josko pelkoni onkin vain turha,
ajattelen sumussani.

Jos osaisinkin ajatella,
ettet sinä minua voi viedä,
kun juuri olet saanut uhrisi.
Jos osaisinkin ajatella,
ettet sinä minua halua,
kun juuri viet minulta tärkeääni.
Totuus se ei olisi kuitenkaan,
mutta lohduksi.

Piinaava o d o t u s
(kuka keksi määritelmän akuutille ajalle?)

Sinä pahansuopa perkele,
muutit elämäni.
Jokaisen päivän muuttuessa yöksi
toivon sinun kaikonneen
v i e r e l t ä s y d ä m e n i,
muuttuneen ympärilläsi olevaksi massaksi,
tai ilmoittavan sinun olevan m u u
k u i n se jota pelkään.

Sinä pahansuopa p e r k e l e,
älä tule pilaamaan elämääni,
jossa kaikki on nyt kohdallaan,
älä tule.