Valo ikkunani takana.
Se odottaa hetkeä,
jolloin avaisin verhoni
pölyntyneet ja haalistuneet.
Sydämeni riekaleiden keskellä
makaan tuntematta itseäni.
Kipu ja tuska
ovat tulleet jäädäkseen.
Viha on täyttänyt
huoneeni jokaisen nurkan.
Se laskeutuu ylleni
lohduttavasti ja kärsivällisesti.
Tuo ystäväni ainoa,
joka jaksaa katsoa
jokaisen raastetun kyyneleeni,
jokaisen rikki revityn
sanan jotka jäätyvät
pelkiksi kuiskauksiksi sisälläni.
Selite:
ei vaa taas jaksa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettavan tunnepitoinen runo, pidin paljon!