Yöllä taas heräsin etsien sua viereltäni.
Ilkeä unikuva sai mut uskomaan, että olisit luonani.
Siitä kun kohtasimme on jo kauan,
silti ihoni huutaa yhä jatkuvasti nimeäsi.
Suudelmasi polttaa yhä huuliani...
Kauniit sanasi kaikuvat mielessäni...
Muistosi on palanut minuun.
Kaikki on niin tyhjää ympärilläni
ja minä itse olen niin kylmä.
Vain sinä sait minut tuntemaan.
Sinä olet minun musta ruusuni,
kuivuvan mereni viimeinen pisara...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toi lopetus on aivain mahtava. heleää tekstiä synkästä aiheesta.
riistävän surullista... jos niin voi sanoa..
mut tykkäsin tästä!