Ihoni lämpöä huulillasi varastat,
rakastun uudelleen...
Tähtien pölyä suudelmillasi sirotat...
Turhaa lemmenlääkettä,
olenhan jo luvannut olla sinun.
Vaniljan tuoksuinen usva
kietoo meidät syleilyynsä,
yhteen suureen sydämeen.
Kuulen kuinka huuleni kuiskivat nimeäsi
yhä uudelleen
ja uudelleen.
Havahdun
pimeään
kylmään
huoneeseeni.
Sinusta muistona vain onnenkyynel
poskellani.
Ja joku vielä kysyi miksi rakastan unia...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aah rakastuin tähän. tuohon alkuun, ennen kuin havahtui unesta. ooh, niin kauniisti kuvailtu..hmm. nam.
kaunis nick sulla.
aivan ihana runo. pidän paljon.
Viime yön unesta löytyi myös minun onni. Tämä oli ihana.