Äänetön huutoni yössä
tangoa valssin askelin
kulkuni synkässä metsässä
taas pimeydessä taistelin
vastaan katseesi lumoa
kosketuksesi huumaa
ja vannon aina uudelleen
tää jää suudelmaksi viimeiseksi
silti painaudun taas sun kylkeen
sä sanot sitä mahdollisuudeksi
johonkin hehkuvaan
kuumaan, tuliseen
kauniiseen tulevaisuuteen
kai mä jotenkin uskon sen
koska tässä edelleen olen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan herkkää ja samalla voimakasta tunnepurkausta.
Voi tässä oli jotain niin ihanaa ja surullista yhtäaikaa. Osaat kirjottaa :>