–

Yksinäisyys
on kuin reikä sielussani,
tyhjä on sen kotikolo.
Raahautuu se ylläni kuin raskas riepu –
laskeutuu sänkyni viereen iltaisin,
lojaalina kuin vanha vahti.
 
Ja aamuisin mieleni uhoaa: tänään valitsen uuden kuoren!
Valitsen kauniin ja kevyen
kuin sitruunaperhosen siiven.
Puen itseni iloon, puen merkityksellisyyteen.
En kanna enää häpeää
en kanna tyhjää.
 
Vaan vallannut on se seinäni,
rikkonut sisimpäni
kuin väri joka ei lähde pois.
Itsekö nämä tahrat maalasin,
elämältä katosin.
Sängyn laidaltani silti huudan
 
Vaatekaapissani perhosen siipi