Yhä useammin muutos kutsuu minua.
Se lävistää uneni kuin tekstari kesken kokouksen.
Välillä se ottaa kädestä ja kuljettaa maailmoihinsa,
harhauttaa ovelasti ajatukset raiteiltaan.
se taivuttelee,
se anelee,
minä keksin selityksiä,
minä epäilen.
Vaaka keinuu edes takaisin.
Sitten petän nykyisyyttä tulevaisuuteni kanssa risteyksessä.
Haikeana, ilman syyllisyyttä, enimmäkseen kiitollisena.
Samassa muuttolinnut lentävät kaupungin ylitse
ja alan tehdä lähtöä.
Nyt on sen aika.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan hieno runo, hyvin kuvailet muutoksen tuomaa muutosta. (Juuri näin.)
Tämä rakenne on vain jotenkin minusta liian katkonainen tai epäselvä. Se on vain mielipiteeni, mutta pidän itse enemmän pidemmistä säkeistöistä, on jotenkin vähän epämukavaa lukea, kun melkein joka säe on oma säkeistönsä.
Ja tuo neljän säkeen säkeistö "se taivuttelee/ se anelee...", siinäkin on jotain mistä en vain pidä. Se on jotenkin vähän tönkkö.
Mutta tässä on monta todella hienoa kohtaa.
Tekstari kesken kokouksen on kyllä hieno vertaus, se vain iskee varmasti paremmin muihin kuin minuun, joka en tässä iässä vielä käy kokouksissa.
Ja tuo että että vaaka keinuu edes takaisin. Edestakaisin kirjoitetaan minusta oikeasti yhteen (kai?) , mutta tuo on minusta hauska kun se on erikseen. Että kun vaaka keinuu, niin se keinuu edes takaisinpäin, sen sijaan ettei se keinuisi ollenkaan. Se on hauska.
Ja tuo "Sitten petän nykyisyyttä tulevaisuuteni kanssa risteyksessä." Se on minusta hienosti sanottu, siinä on paljon syvyyttä. Minun korvissani toimisi itse asiassa vielä paremmin ilman risteystä, mutta merkitys kyllä muuttuisi siitä, vähän liikaakin.
Mystinen. Muutos on upeasti kuvattu, ehkä jotain suurta ja lopullista on tapahtumassa, tulee ainakin sellainen elämää kääntävä olo lukiessa. Jää kutkuttamaan mieltä.
Hieno ja osuva runo:) Pelkäämme jostain syystä muutoksia, vaikka tietäisimmekin niiden olevan suunta parempaan.
Työmatkalla, komennuksella taidamme täällä olla.
Ihan hieno runo, hyvin kuvailet muutoksen tuomaa muutosta. (Juuri näin.)
Tämä rakenne on vain jotenkin minusta liian katkonainen tai epäselvä. Se on vain mielipiteeni, mutta pidän itse enemmän pidemmistä säkeistöistä, on jotenkin vähän epämukavaa lukea, kun melkein joka säe on oma säkeistönsä.
Ja tuo neljän säkeen säkeistö "se taivuttelee/ se anelee...", siinäkin on jotain mistä en vain pidä. Se on jotenkin vähän tönkkö.
Mutta tässä on monta todella hienoa kohtaa.
Tekstari kesken kokouksen on kyllä hieno vertaus, se vain iskee varmasti paremmin muihin kuin minuun, joka en tässä iässä vielä käy kokouksissa.
Ja tuo että että vaaka keinuu edes takaisin. Edestakaisin kirjoitetaan minusta oikeasti yhteen (kai?) , mutta tuo on minusta hauska kun se on erikseen. Että kun vaaka keinuu, niin se keinuu edes takaisinpäin, sen sijaan ettei se keinuisi ollenkaan. Se on hauska.
Ja tuo "Sitten petän nykyisyyttä tulevaisuuteni kanssa risteyksessä." Se on minusta hienosti sanottu, siinä on paljon syvyyttä. Minun korvissani toimisi itse asiassa vielä paremmin ilman risteystä, mutta merkitys kyllä muuttuisi siitä, vähän liikaakin.
Mystinen. Muutos on upeasti kuvattu, ehkä jotain suurta ja lopullista on tapahtumassa, tulee ainakin sellainen elämää kääntävä olo lukiessa. Jää kutkuttamaan mieltä.
Hieno ja osuva runo:) Pelkäämme jostain syystä muutoksia, vaikka tietäisimmekin niiden olevan suunta parempaan.
Työmatkalla, komennuksella taidamme täällä olla.