Aamu kohisee etäisillä valtateillä,
väsymys kietoutuu liepeisiin,
luutuu kasvoihin kiinni.
Koivunsilmujen tuoksu
takertuu tahmeana nieluun.
Kaventuvat railot
vuorokausien välillä.
Pihkaisena virtana
valuvat mittaamattomat hetket.
Uupumuksen juuret kaivautuvat
läpi luun ja kallion.
Haalistuneina helähtelevät
mielen särkyvät säikeet,
valokaarien kalpeat kaiut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vain yksi säde jää elämään ja se lähtee sydämestä, kuten tämä runokin! Kiitos, pidin tästä!
Jo runon nimi säväyttää suruisalla kaiullaan ja sisältö lisää tunnetta...aivan lopussa pienen pieni valoko? Runona hyvin onnistunut.
nätti.
erittäin vahvaa runokieltä.tässä oli jotain erityistä...pidin todella paljon!