eletty elämä jättää meihin arpensa, kuin joki, joka vääjäämättä uomaansa kaivaa eteenpäin. joskus se kuivuu, yllättäin yli äyräittensä tulvii, kuitenkin aina virraten. lautturina, oman elämäni virrassa purttani ohjaan, kuitenkaan hallitsematta ruoria. kuin lastu laineilla olen, puhalla minut kotiin. saata satamaasi...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| ipe | tuivertaa | 9.8.2008 | 8 | Runo |
| ipe | minulta sinulle | 1.8.2008 | 3 | Runo |
| ipe | uneksin sinusta | 25.3.2008 | 26 | Runo |
| ipe | tarviiko otsikkoa | 17.12.2007 | 2 | Runo |
| ipe | kolme palaa taivasta.. | 29.10.2007 | 4 | Runo |
| ipe | lost and found | 25.4.2007 | 22 | Runo |
| ipe | kevättäkö | 21.2.2007 | 10 | Runo |
| ipe | vastavirtaanko | 17.2.2007 | 5 | Runo |
| ipe | hiekkavarpaat | 15.2.2007 | 5 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Tässä oli todella upea runo,jotain samoja ajatuksia kuin yhdessä omassani jonka hiljattain kirjoitin.
Arvet jättävät meihin jälkemme, toki, mutta myös vahvuuden ja tiedon siitä, että olemme elossa. Että olemme ihmisiä ja rakastamme kipuun asti.
Kovin suvuvasti ajatustesi mittaa kuljetelet, annat lukijallekin tilaa ja aikaa mitata mielensä maisemia rivien välillä, pohtia omien arpiensa uomaa ja sitä satamaa, jonne oma sydän halajaa.
Kaunista, oivaltavaa, vaikuttavaa tekstiä.
Rauhallinen pohdinto elämän virroista. Ruori viottunut...ja lastukin holtiton, vailla värettä tuulen. Pidin paljon.
hienosti kuvaat elämän merta.....
tämä oli kyllä hyvä, siinä oli jotakin sitä..