Joutsen

Orava pehmoisessa pesässä, joutsen peilityynellä lammella... nuo onnelliset eläimet vailla järkeä. Niin on ihminen pakotettu pohtimaan, sydämensä kahleiden kanssa kamppailemaan. Se on yhtä lailla lähde murheelle kuin onnelle. Täytyy vain osata peilata oikein.

todella kaunis...

Todella kaunis. Ihana.

silmiensä sulkeminen voi olla paljon helpompaa jonkun toisen avustuksella.
minä taidan ihan vähäsen vahingossa niiskuttaa. eikä se ole allerginen reaktio.

Todellakin, kaunis runo.. kuin maalaus! Lopetukselle kymppi!

Yhdyn edellisten sanoihin tuosta lopusta. Se on mieletön.... kokonaisuus toimiva. Tykkään.

heti aamusta, kun vuorokausi on vielä kaunis, tällaisen runon lukeminen pääsee todellisesti oikeuksiinsaansa. ja ennen kaikkea, se antaa päivälle hauraan kauniin hengen.

*huokaa*

kiitos.

Toi lopetus on.. v*ttuuh, se vaan on. Maalaus.

kaunista....ihana tuo runosi loppulause.

*sanaton*

Minusta maailma on juuri yhtä kaunis kuin millaisena sen haluaa nähdä. On jaloa kertoa sen kauneudesta muillekin! Kiitos!

Kaunista, niin kaunista.
Aina ei jaksa kohdata asioita niin kuin ne ovat.
Joskus täytyy ohittaa...
ja olla kuin runosi joutsen.

Kiinnostava, ehdottomasti älykäs, aivonystyröitä kutkuttava teos.

Kaunis, harras teksti, jossa pyydetään nöyrästi vain pientä hetkeä suuressa maailmassa. Oikeassa ovat, nuo edelliset - loppu on komia.

Anova runo. Kaipaus hetkeksi pois siitä mikä meitä ympäröi, raadollinen rumuus. Tahtoisin sinulle näitä "joutsenhetkiä" enemmän...

huokaus... osaako tähän edes sanoa mitään, ettei pilaa kaunistakin kauniimpaa ja herkkääkin herkempää runoasi

Kauniin herkkä :) Pidän joutsenista...

Runosi koskettaa syvältä. Kiitos!