Yön sylissä

Kaunis rakkausruno, jossa on kuitenkin kaipauksen surullinen pohjavire. ihan kuin kirjoittaja pelkäisi tämän hauraan herken katoavan, haihtuvan, jo pelkästä suoraan kohti katsomisesta. Silti, runossa on voimaa, intohimoakin.

...vau... niin kauniita sanoja rakkaudesta että ihan lukijakin huumaantuu :D

Vou, tässäpä on maagisen romanttinen fiilis ja taustalla palaa hyväntuoksuinen kynttilä :)

Unenomaisesti huokaileva, lukijaa kuin elokuva kuljettava runo. Vaikutuin etenkin tuosta "kuin pimeät kujat salaisuuksineen..."

Voi tätä sanojen suurta hurmiota jälleen runossasi...pelkkää huumaa on tekstisi tää, jättää rotan päivään kipinää =) kiitos!

Voi jee,et on herkkää :)))
Untuvapeiton al vois tämmösen sadepäivän .........!
Hienosti kirjoitat *rutistus*

Huokaus kuinka kaunista :)

Miten rakkaus voikaan tuoksua näin puhtaalle ja miten onnellisuus näkyykään kirjaimissa, sanoissa....
Olet mister Amor, Day ystäväni! :)

Eksy, mut elä liian kauas......salaisuuksien polulle. Kaunis runosi jälleen huumasi lukijan.

niin monta koskettavaa sanaa olet runoosi saanut ahdattua, kuitenkaan menettämättä niiden merkitystä. Sie olet sellanen onnistuja *kateellinen* Ystäväin, kiitos. Lukee vielä neljännen kerran...

Siinäpä se - juhannusruno vailla vertaistaan.

Mulle ja Maijalle pitäisi ostaa leveämpi täkki. Tuskin näin kesällä peitteitä tarvitsee. Kyllä toki vielä vuosikymmenten jälkeenkin on jotain hohtoa jäljellä.

Sulla lähtee, ei voi muuta kuin huokaista ja ihailla tekstiäsi, itsestään sisältä tullutta, aitoa ja ihanaa...

Voi mieletön mikä tunnelma ja lataus tässä on. Aivan alusta loppuun ja itseasiassa vielä sen jälkeenkin. Huumassa tässä itse kukin on kun tämän lukee, ajatuksissaan tunnetta maalaa.

Ensimmäinen rivi vei minut mukaansa heti, hienosti sanojasi asettelet. Kaunista =)

mielettömän kaunis, ei mitään liikaa, ei mitäään puutu!

wau! näin sitä pitää runoilla ja vietellä lukujakin tällaiseen tunnelmaan