En minäkään tahtonut aikuiseksi kasvaa...
Jotenkin vain elämä vei lapsuuden mennessään,
katkoi selästä siivet
ja iski jalat tukevasti maahan.
Nauru vakavoitui kuin huomaamatta hymyksi,
villit haaveet unohtuivat uniksi.
Haavoihin eivät auttaneetkaan enää laastarit,
ei edes se, että rakkaudella puhalsit.
Enää en katsellutkan maailmaa uteliain silmin,
sillä jotain mitä siellä näin,
oli rumaa ja väärinpäin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
