Lähtemisen sietämätön vaikeus,
Selvisi minulle,
Kun askel askeleelta yritin,
Olla katsomatta taakseni.
Hengenveto kerrallaan,
Hengittäen,
Askel pihamaalla,
Tyhjyyttä kaikuen.
Taakseni jätän,
tuskan ja kivun..
Sinulle jätän,
vain kyyneleet ja surun...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
riipaisevan kaunis! ''jokainen lähteminen on pieni kuolema''....kuulemma ja tottahan se on.osa jää aina sinne mistä lähtee!
Ihana runo kertakaikkiaan.