Lähtemisen sietämätön vaikeus,
Selvisi minulle,
Kun askel askeleelta yritin,
Olla katsomatta taakseni.
Hengenveto kerrallaan,
Hengittäen,
Askel pihamaalla,
Tyhjyyttä kaikuen.
Taakseni jätän,
tuskan ja kivun..
Sinulle jätän,
vain kyyneleet ja surun...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
riipaisevan kaunis! ''jokainen lähteminen on pieni kuolema''....kuulemma ja tottahan se on.osa jää aina sinne mistä lähtee!
Ihana runo kertakaikkiaan.