Havujen kärjistä roikkuvilla sadepisaroilla
oli minulle jotain kerrottavaa.
Ajatusten kutistettavan kihertävien salaisuuksien
hiljalleen ropistessa maahan, ne avautuivat.
Haltioituneena saarien utuisesta harmaudesta,
järven kaikotessa yhä etäämmäksi ja etäämmäksi,
katselin kuinka he jäljittelivät Aurinkoa,
vapauttivat sen mitä elämänhalu niihin oli kirjaillut.
Tunsin pomppivani sammaloituneelta kiveltä toiselle
ja linnut rytmittivät tanssiani, tuuli soitti huiluaan,
ja me kaikki yhdessä avauduimme kertomaan,
kuvittamaan, yhteistä lauluamme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis metsän laulu, joka johdattaa lukijansa haltioituneen, kulkemaan keskelle metsää ajatuksissaan.
Kaunista kerrontaa.