Saapui aurinko hiljaa hiipien,
vasta syksyn myötä heräsin
katujen kivetystä tarkastellen huokaisin
Missä olen ja minne karkasin?
Kassaneidin ujo hymy
puolukan varsia pihakeinun edessä.
Ette huomanneet kun satoi lumi
ei peittänyt alleen vaan loi uutta.
Ristiriitaa ei elämän tai kuolleen välillä
huomaa vihreä valo sydämen
sykkii alla, kuumeten,
nukkuu unelmien saapuessa.
Sinä loit, en unohtanut
Sinä annoit, en huomannut
Herätä kun olet valmis
Anna hetki viimeinen
joka päivän toivon sinun löytävän
tänne, missä olen
missä odotan.
Tule, minä näytän rakkauden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
