Pysäytä aika, hetkeksi

Runoilija -Tuhkasta Valettu-

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.12.2003
Viimeksi paikalla: 4.11.2023 21:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hei, olen ~Tuhkasta Valettu~
ja minä kirjoitan tuntemuksiani elävästä elämästä.
Tunteeni koostuvat tuhkasta ja vedestä,
en siis tunne paljoakaan.
Don Huonojen Sydänpuun laulaminen öiseen aikaan
siinä kukkakuvioisella matolla,
niille tyhjille seinille on minun ainoa harrastukseni,
se joka pitää hengissä.
Jalkani ovat aina jäätymispisteessä,
eikä kukaan ojenna kättänsä minulle.

Olen epätäydellinen ja arville revitty,
hajalle raiskattu ja yksinäinen sielu.
Se kaikki tekee minusta sairaan,
vaikka olenkin (kai) täysin terve - teidän silmissänne.

Kuljen tupakansavu sumussa päivästä toiseen,
olen katkeransuloinen esimerkki epäkelvosta lapsesta,
jolle ei ole koskaan annettu tarpeeksi virikkeitä.
Löydät minut kallioilta, katselemasta tähtiä, rakastan yötä.
Ehkä elämässäni on olemassa onnen illuusio,
hetkiä jolloin olen onnellinen valheessa.

En ole koskaan saavuttanut totuutta,
enkä koskaan ole ollut tarpeeksi tyytyväinen mihinkään.
Melankoliaa ja veitsiä, verta ja kyyneleitä.
Ehkä opitte muistamaan,
että minua kannattaa lähestyä varoen. Aina

Tai sen sijaan voitte olla välittämättä
ja vain antaa minun mennä...

Tässä runojani parhaiten kuvaava arvostelu ikinä:
"Kirje on toisinaan paras tapa sanoa jotain, mikä ei kuulu.
Mitä ei saa äänensä kantamaan. Kertoa paljon, ja paljon enemmän.
Luettuani runojasi, ajattelen kuinka suuren ahdistuksen ja kaipuun orja olet.
Kyllä Sinä varmasti tiedät, että kaiken kaaoksenkin jälkeen, tulee aika, jolloin vihdoin pääsee sateenkaarensa päähän.
Löytää majakan, löytää käden.
Purat kuitenkin hyvin tuntojasi, niistä saa kosketuksen Sinun elämääsi.
Surullisen, silti kauniin. Ahdistavan, mutta pehmeän.
Arvostelija: T J"
Ja vielä yksi tärkeä asia:
älä arvostele runojani jos et keksi muuta sanottavaa
kuin jonkun yhden adjektiivin, perusteluja kiitos.
Äläkä missään nimessä sano minulle, että: "tiedän miltä toi tuntuu!"
Sillä jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla kuin toinen.
 
Välillä kun on aikaa pysähtyä miettimään elämää,
miettimään ihan hiljaa yksinään,
tuntuu että kaikki on juossut ohi vailla tajuntaa.
Nyt juuri tässä se läsähtää kasvojesi eteen
niin karuna kuin elämä ikinä voi sen antaa. 


Sä et koskaan uskonut,
että se palaisi
mutta kuitenkin huomaat sivulauseissasi tyhmänrohkeat kommentit
viitaten itsemurhaan.
Testaat sen ymmärtääkö tuo
ja sydämessäsi läikähtää kun tajuat,
että hei sehän välittää oikeasti. 

Tapahtumien ymmärrys ei poraudu mun tajuntaan,
vaikka pora työntyy suoraan aivoihin - ihan perille asti.
Loppuiko aivotoiminta jo?
Ai, ei vielä. No ei hätää,
kokeillaan toistaa sama uudelleen riittävän monta kertaa. 

Salamat, sähköiskut, puutuminen, polttelu ja viiltäminen
jokapäiväinen paras ystäväni,
tuntuu että se on ollut sitä ikuisuuden.
Te että vain näe sitä. 

Tyhmänrohkeuteni vain paljasti,
että olen Rakas mutta riittääkö se korjaamaan minut, 
koska olen niin rikki etten itsekään sitä ymmärrä?
Voiko tämä aina palata tähän?
Selite: 
13.8.2017
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Toivottavasti asiat ovat selkiytyneet.
 

Käyttäjän kaikki runot