syvyydessä

Olen hajonnut tuhat kertaa
silti noussut alhaalta yhä uudestaan
siksi vaikea on minua satuttaa

Sydämeni on täynnä lasinsirpaleita
muistoja katkeria
ja jonnekin muistoihin kadonneita

Tahtoisin unohtaa vaikka en sitä osaa
menneisyyden vankina mua pelottaa
ja vanhat haavat aukeaa

Siksi pyydän älä yritä korjata minua
koska rakastan sinua
toivon sinulle onnea ja kaikkea hyvää

Vielä joskus hajoan viimeisen kerran
ja vajoan ikuiseen uneen
kumarran edessä Herran
portti kiinni painunee