Peili

Niin katosi tuo, puhtaan valkeus,
yhtä nopeasti kuin tulikin.
Nyt niin kuin maa on musta,
on mielessäni, tuska.

Vaan eipä aikaakaan, kun sinä 
saavuit ja riisuit yltäni haarniskan,
muurin ja suojan. Sidoit haavat,
arpeutuneet ja syvät.

Otit hellään ja lämpöiseen,
syliin niin tuttuun ja turvalliseen.
Sillä tiesin etten ollut enään se yksi,
vaan nyt meitä piruparkoja olikin kaksi.

Niin kuin peilejä ovat nuo kaksi,
ehkä tulevaisuus tekee heidät,
piruparat yhdessä vahvemmaksi.