En ole enää eksynyt

Vuosia tarpomista upottavalla maalla
en koskaan ole pyyhkinyt kenkiäni
ja ne nauroivat katketakseen

Mutta minä olen tässä
mustelmilla, haavoilla, likaisissa kengissä
kompassi viimeinkin tiukasti kourassa

Kun tulee sieltä mistä minä
kaiken lian kuuluu näkyä ettei unohda
niitä soita joiden läpi on kulkenut