Äiti, täällä on hiljaisempaa
ihmiset eivät kävele pimeässä
housujen lahkeet asvalttia suudellen
eikä bussin melu herätä öisin
Kukaan täällä ei istu jokirannassa
kirjoita tarinaa kirkon kelloista
huuda kaikkien kuullen kissaa
niin että minua hävettää
Ja äiti, täällä ihmiset puhuvat ruotsia
tuntevat toisensa kahviloissa
enkä minä vieläkään tunne ketään
vaikka silti tunnen jokaisen
Eikä kukaan kutsu minua typerillä nimillä
vaikka ennen kaikki tekivät niin
olen muodollisesti vain minä
- en lainkaan kissa
Äiti, minä tahdon kotiin jossa olen vain
maailman upein kissa
niin että hävettää kävellä korkokengissä
mukulakivitorin reunoilla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Purrr tämä on ihana. Säkeistöt, jaoettelu ja toistokin toimii aivam erinomaisesti.
Hieno allegoria upeassa runossasi, kissa kiintyy paikkaan, jossa on kuin kotonaan, huoletonna;)
Edukseen erottuva persoonallinen upea runo.
Tulee mieleen Turku ;-D
Hienosti kirjoitettua sujuvaa tekstiä, pirän:-)