Tämän öisen huoneen pimeydessä,
sanojesi helinä, ympäröi minut
säröilee vieläkin, sydämeni seinillä
Väsynyt niin, että sattuu,
mutta uni on
kai pois luotani mukanasi vaipunut
Tätä kirjoittaessa tulee mieleen,
että miksi helvetissä,
minä tällaistakin kirjoitan
Ei minusta tältä oikeasti tunnu,
Vai, tuntuuko?
Öisinä tunteina,
sinun monet painostavat kosketuksesi mieleni varjoina
hivuttautumisesi muistot,
kuvottavat
Mutta olihan niitä enemmän,
kuitenkin niitä hetkiä ja kosketuksia,
joita kauneimpina maailmassa pidin silloin,
minäkin
Mutta miksi,
ne piti mustata niin kovin väkivalloin?
Enkä minä nyt, puhu nyrkkisi jäljistä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
