Näet edessäsi enkelin.
Maailman tuulissa kolhiintuneen
Jalat sirpaleista silpoutuneet,
verta vuotaen.
Siivet maata viistäen,
tomussa pölyyntyneet.
Kädet väsyneet,
kylmästä kohmettuneet.
Enkeli pieni,
viimeisillä voimillaan,
nostaa kasvot,
kyynelistä kastuneet,
kohti taivasta ja
samalla vaipuu polvilleen.
Anoo auttamaan
ei pysty enää jatkamaan...
Selite:
Maailmaan tuuliin kadotin itseni... 7.1.2007
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Kaunis, todella koskettava runo.
Enkelit ovat palvelevia henkiä.