Kierrän kadonneiden korttelia
tiputan almuja kaljatuoppeihin
odotan ihmeitä tapahtuvaksi
taputan myötätunnosta toveria
ja jatkan matkaa
Eivät koskaan välittäneet
mitä teen
Saavun kaatuneiden maalle
tiputan neilikoita haudoille
eivät koskaan huokaisseet arkuissaan
hyvästi jääkää rakkaat toverit
taas jatkettava on matkaa
Eivät koskaan välittäneet
mitä tein
Kävelen ohi hanhettoman lammen
murustellen pullaa kaloille
jotka kelluivat veden pinnalla
sanokaa minne kulkuni suuntaisin vai
kadotinko jo itsenikin
En kait koskaan välittänyt
mitä tein
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Alakulo ja kaipaus suorastaan tihkuvat tästä runosta.
Teko ja tunne.
runoosi voi eläytyä
koskettava kaunis
Alakulo ja kaipaus suorastaan tihkuvat tästä runosta.
Teko ja tunne.
runoosi voi eläytyä
koskettava kaunis