Sinä hukutit minut
rakkautesi mereen,
tainnutit taikaasi
punaiseen vereen.
Pohjalla maaten
näen auringon valon,
tuntien rinnassa
uuden elämän palon.
Taistellen tulen
en tänne mä hyydy,
osaani tähän
koskaan en tyydy.
Laulaen ylös
minä pinnalle pyrin,
väliäkö sillä
vaikka tämän tyrin?
Uskoni vakaa
vielä elämä voittaa,
tiedän varmaan
mulle huominen koittaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista! Pidin! :)
Hienosti Toivoa, Uskoa, Luottamusta... ponnistamista pohjasta pintaan. Onnistuu, Aivan Varmasti.
Pidin.
Oi, upeus!
Kaunis, hyvä runo