Hiljaa vene kulkee
ohi minun laiturini,
kohti suurta unelmaa.
Yö silmänsä sulkee
ja kaunis taivaansini,
veden ylle heijastaa.
Menin aina mukaan
virran voimakkaan,
aaltoihin uhmaten.
Nyt en jaksa enää
menetin rakkaan,
päiviä vain tuhlaten.
Silmin raskain näin
katson huomispäivään,
kohti tuulta ulvovaa.
Vaikka rannalle jäin
yksin helmeä etsimään,
onneni hukkaamaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikean kaunis, herkkä runo, hyvä
Jotain sellaista perinteistä, suomalaista runossasi.
Haikean Kaunis.
Joko tämä on toteutettu sävelin?
Upea tunteiden tulkki laulunakin, oletan.
Jotenkin suomi-iskelmäinen... Tavallinen, mutta kaunis. Olavi Virta voisi hyräillä tällaista.