Vaikka sateet seuraavatkin askeleitani,
ei se tarkoita mitään lopullista.
On vain aika lähteä,
jättää taakseen taas yhdet jäähyväiset,
löytääkseen ne uudelleen,
joskus
kun sydämen tutka ei ole varuillaan.
Juna voi kiitää
tai syödä aikaa hitaasti kuin käärme,
maisemat vaihtuvat vain ikkunan tuolla puolen.
Ankkurini jäi laiturille
ja köysi on pitkä.
Tule joskus vastaan, jollekin asemalle,
vaikka jonakin torstaina joka on toivoa täynnä.
Ei itketä kumpikaan,
annetaan nenäliinojen vain vilkuttaa
vapauden tuulessa.
Silloinkin kun olemme yhä vankeina,
menolippujonossa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossasi on paljon kiinnostavia runokuvia - sydämen tutka, aikaa syövä käärme, ankkuri laiturilla ja pitkä köysi siinä - symboloivat tunteita, joita lähtö on aiheuttanut. Toiseksi viimeinen säkeistö "Tule joskus vastaan ....", jossa viitataan John Steinbeckin romaaniin Torstai on toivoa täynnä-romaaniin. Kaikkea ei ole kuitenkaan jätetty taakse. Toivo on tunteista suurimpia. Vaikka ei toiveet toteutuisikaan, toivo on veturi, joka kuljettaa meitä läpi elämän murtumatta.
Sivut