Alaston kameleontti

Kauniin sujuvasti vaihdoin värejäni
täyttääkseni vastaantulijoiden kaikki toiveet
aavistellen, tunnustellen
jo ennenkuin yksikään niistä ehti esiin.

Nousin näyttämölle, yleisön suosiota hamuten,
eksyin itsestäni, piilouduin ja itkin
vaan roolini loisti menestystään
toisten määritellessä arvoni.

Eräänä hetkenä ei enää esirippu noussutkaan
jäi näyttämö pimeään.
Primadonna ei enää löytänyt edes rooliaan.
Yleisö jätti ja meni menojaan
jotain muuta, muualle katsomaan.

Silloin syttyi pieni heikko liekki pimeyteen
se kasvoi, muuttui rovioksi.
Tuleen heittäydyin kuolemaan,
synnyin uudestaan
alastomaksi,
vailla ihmisyyden taakkaa,
ilman pelkojen peittoa.

Sielu yksin Itsenään
minä olen se joka minä olen.