Kuuletko sade,
sinä joka elämää annat,
etkö jo voisi suoda minunkin maahani
elämänpisaroita?
Kuuletko aalto,
joka vaahtopäissäsi simpukoita kannat,
etkö jo voisi vain yhden ainoan kerran
lyödä minunkin rantaani?
Katso sade sisariani,
kaikilla kasvavaa viljaa
sydämensä alla.
Katso aalto,
heillä on sylit täynnä
sinun lahjojasi,
simpukoita.
Vain minä kuljen
kuivuutta täynnä, rantani tyhjillään.
Kaikki mitä kannan
on tämä ikäväni tuska.
Oi sade!
Oi aalto!
Antakaa jo minulle kannettavaa
aristavan sydämeni syliin!
sinä joka elämää annat,
etkö jo voisi suoda minunkin maahani
elämänpisaroita?
Kuuletko aalto,
joka vaahtopäissäsi simpukoita kannat,
etkö jo voisi vain yhden ainoan kerran
lyödä minunkin rantaani?
Katso sade sisariani,
kaikilla kasvavaa viljaa
sydämensä alla.
Katso aalto,
heillä on sylit täynnä
sinun lahjojasi,
simpukoita.
Vain minä kuljen
kuivuutta täynnä, rantani tyhjillään.
Kaikki mitä kannan
on tämä ikäväni tuska.
Oi sade!
Oi aalto!
Antakaa jo minulle kannettavaa
aristavan sydämeni syliin!
Selite:
Runo on alunperin kirjoitettu 1985 ruotsiksi, Ruotsissa. Olin silloin 26-vuotias.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut