Syksyinen auringonkajo
hiljalleen loittonee
tummuvan metsän kätköön
sumuinen lokakuun päivä vaihtuu
illaksi, kuin odottaen jotain
vielä vehreän nurmen yllä leijuu
syksyn hengetär; talven morsian;
niin näkymättömänä,
kuulumattomana
sininen hetki täyttää tienoon
salaperäisenä
joka syksy yhtä arvoituksellisempana
ilta ikkunamme takana tuo vain
kynttilälyhtyjen valon huoneeseen
Käperryn rakkaani kainalon
suloiseen lämpöön
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä runoa lukiessaan voi sielunsa silmin nähdä tuon huurteisen kuutamoillan ja sukeltaa syystalven taikaan.
Syksyistä lumoa ja herkkyyttä parhaimmillaan. Yksi kauneimpia syysrunoja, joita olen lukenut
Hetki, taivaasta sineä liukumassa,
usvaa kuin hyväilyjä niityn pinnalle,
hengityksenä lämpöä, tuoksuaan,
käsivarret ympärille.
Hän, Rakas, turvallinen kuin niitty
muistoista lapsuuden.
Sanallisuuden herkkää Rikkauta
tämä Runo.
Lämmin rytmi, koskettava
tunnelma, tunnelmointi.
Erittäin nautittava Runo lukijalle,
jonka äärellä herkistyy.
Upea Runo!
Kaunis runo.
Sydänlämmin.