Runoilija Wendieh

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.9.2015
Viimeksi paikalla: 22.4.2024 23:20

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
14.6.1980
Facebook:

"Musta ei kai ikinä,
taida aikuiseksi olla
- enkä sitä halua"


(Todellisuudessa vuodesta 2002 mukana. Syytä en tiedä, miksi näyttää, että 
olisin vasta 2015 liittynyt... Muistoissa mm. Ylivieskan miitti, ja osa teistä kanssaihmisistä ❤️)

KIITOS 

❤️
 

Matkalla

Vaarojen viettelys
muotoja mukaillen
Kosketusta kaipaa
Illan hämärtyessä

Laaksossa virtaa
Janoinen joki
Hellästi huokailee
Yön pimeydessä

Matkan jatkuessa
Linnunradan takana
Aamun valjetessa
Räjähtää taivaat

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Vahva ja koskettava runo.
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ihminen on tavallaan aina jonnekin matkalle "kuin sisäinen elohiiri" joka mittaa syvimpiä tuntojamme elonmatkallamme ..." aamun valjetessa räjähtävät taivaat ",vaiko yön lopullisuutta ... ilman kosketusta ei ole liikehdintää. Tämä ajatuksissani runosi johdosta !
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Pohtimaan jättävä, intensiivinen, kiehtova runosi :)
 

Käyttäjän kaikki runot