Ymmärrän viimein

Älä välitä hiljaisuudestani,
Se ei tarkoita
Etteikö minulla olisi sanottavaa

Kyyneleeni tulevat 
Sydämeni äänettöminä huokauksina,
Sanoina, joita ei kyennyt kirjaimista muokkaamaan
Silloin kun ei jaksa puhua
Tai edes hymyillä 
Kun kovasta tuli murenevan hauras,
Hetkenä jolloin muurit murtuivat 

Ei, en tee mitään,
en mitään sellaista, mikä jättäisi huomisen historiaan.
Elämä on siunaus, jossa epätietoisuus opettaa
Elämään hetkessä.

Viimein taidan ymmärtää…

Vielä tulen murtamaan häpeän kahleet,
Nöyrtyen
Etsin minuuden, jonka kadotin uudelleen 
Etsin sen Taivaan, jonka joskus tiesin olevan sininen
Etsin Jumalaa, jonka joskus luulin jo tuntevani, hetkittäin.

Jumala on poikansa Jeesuksen kautta lunastanut meidät. 

…Ymmärrän, että elämälläkin on hintansa,
josta itse maksan kyynelin.