Älä välitä hiljaisuudestani,
Se ei tarkoita
Etteikö minulla olisi sanottavaa
Kyyneleeni tulevat
Sydämeni äänettöminä huokauksina,
Sanoina, joita ei kyennyt kirjaimista muokkaamaan
Silloin kun ei jaksa puhua
Tai edes hymyillä
Kun kovasta tuli murenevan hauras,
Hetkenä jolloin muurit murtuivat
Ei, en tee mitään,
en mitään sellaista, mikä jättäisi huomisen historiaan.
Elämä on siunaus, jossa epätietoisuus opettaa
Elämään hetkessä.
Viimein taidan ymmärtää…
Vielä tulen murtamaan häpeän kahleet,
Nöyrtyen
Etsin minuuden, jonka kadotin uudelleen
Etsin sen Taivaan, jonka joskus tiesin olevan sininen
Etsin Jumalaa, jonka joskus luulin jo tuntevani, hetkittäin.
Jumala on poikansa Jeesuksen kautta lunastanut meidät.
…Ymmärrän, että elämälläkin on hintansa,
josta itse maksan kyynelin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olla järkähtämätön oma itsensä !
Ei, en tee mitään, en mitään sellaista, joka jättäisi huomisen historiaan. Elämä on siunaus, jossa epätietoisuus opettaa elämään hetkessä.
Häpeä nöyrtyminen, asioita jotka koskettaa meitä kaikkia.
Hieno runo.