Arvet vuotavat ahdistusta
se niistä valuu vapaana
minä silitän pellavaa, silitän
en sileäksi koskaan saa
sinä valitsit hiljaisuuden
nyt odotat ääntä
odotat,
että joku puhuu sinussa
äärettömän pitkän ajan
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Anna1975 | Muisto | 9.10.2012 | 0 | Runo |
| Anna1975 | Pellavapää | 14.11.2010 | 7 | Runo |
| Anna1975 | Enne | 24.10.2010 | 18 | Runo |
| Anna1975 | Ontto satu | 8.10.2010 | 11 | Runo |
| Anna1975 | Öinen | 24.9.2010 | 6 | Runo |
| Anna1975 | Älä lennä liekkiin | 11.9.2010 | 7 | Runo |
| Anna1975 | Istutin sinut kuin runon | 3.9.2010 | 11 | Runo |
| Anna1975 | Onnelliset | 27.8.2010 | 4 | Runo |
| Anna1975 | Kanto | 22.8.2010 | 2 | Runo |
| Anna1975 | Varastettua, sinistä | 8.8.2010 | 7 | Runo |
Kommentit
Mieleen tulee riita, sen jälkeinen tila. anteeksiantoa, ahdistavaa odotusta, päätöksiä. Avaimet nousevat avainasemaan, ehkä runo vielä aukenee. Toinen säkeistö on mielestäni runon huipentuma, ehdottomasti nerokas.
hieno kirjoitus , joskus nuorena minäkin olin pellavapää, nyt on hiukseni tummuneet iän myötä,
Voimakkaan tunnepitoinen, ahdistunutkin runo. Vaikuttavaa ja painokasta kerrontaa!
Salaperäistä, tunteellisen voimakasta.
Nimensä mukaisesti tämä runo ei ole siloista silkkiä. "Avaimet painavat tonnin" kuvaa kaiken ilman selityksiä.
Taidokasta runoilua, joka herättää voimakkaita tuntemuksia tullessaan lukijaa lähelle. Pidin paljon.
Hieno ja koskettava runo, pidän erityisesti tuosta "minä silitän pellavaa, silitän / en sileäksi koskaan saa" kuinka loppusoinnullisuus yllättää muuten vapaamuotoisessa rakenteessa.