Harhoja

Minä kuvittelen sinut viereeni
sen häviävän hetken ajaksi
kun aurinko painuu mailleen
ja varjot laskeutuvat
mustana huntuna onnemme ylle.
Kuin sinetöiden kaiken sen
Mitä tässä elämässä
ei koskaan olisi mahdollista saavuttaa.

Minä kuvittelen sinut tänne
en omaksesi enkä ainoakseni
vaan olemaan ihan hetken
edes olemassa.

Minä kuvittelen meidät
kahdeksi yksinäiseksi yhdessä
Kaikki muut katoavaksi
Sen ohikiitävän hetken ajaksi
kun olin poltteena ihollasi

Minä kuvittelen sinut
pois muistoistani
pois ajatuksistani

    Ja niistä unelmista jotka joskus pitivät minut pinnalla.

Kaiken tämän kuvittelun lomassa
Minä varsin hyvin tiedän
ettei meitä koskaan ollut
eikä se aurinko koskaan laskenut
meille yhtäaikaisesti

      Eikä edes sen nousu
          saisi varjoja väistymään