VIHA
SIVALLAT PÄÄNI
KATKOT KAULANI
PURISTAT
SIELUNI
SINISEKSI
PELKO SINUSTA TULEE
LUIHIN JA YTIMIIN
LÄPEENSÄ
JÄHMETÄT
OLET SIETÄMÄTÖN
JÄYDÄT
SISINTÄNI
PAKOKAUHUUN OHJAAT
KUOLEMANPELKO KÄSIKKÄIN
ULOSPÄÄSYKÖ
ELÄMÄNPELKO?
VIHAAN SINUA VIHA
ET TULE ULOS
EN
JAKSA KANSSASI
RAKASTANKO SINUT POIS?
Selite:
Tää on ensimmäisiä pöytälaatikkorunoja viimevuosituhannen alusta.
Sisäisen parantumisen prosessi oli alkanut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kuvaat sisäisen paranemisen alkuprosessia ja sen tuntoja. Voimakkaan tunteen (sisimmässä oireilevan raivon ja sen ilmenemisen - jonka juuria ja syitä voi vain arvella) lisäksi runosta jää mieleen kaksi tehokkaasti asiaa kiteyttävää ja pohtivaa lausetta: "vihaan sinua viha" (hyvin sanottu, vaikka vihan vihaaminen ei mitään autakaan) ja "rakastanko sinut pois?" Erityisesti viimeinen on tärkeä... puhutteleva lause.
Viimeinen rivi on aika valloittava ja yllättävä. On saatava vihollinen hämilleen ja iskettävä taktiikalla jota se ei hallitse. Hyökkäykseen!