Koskaan myöhäistä, vaikka
päivän silmä aavassa taintuu,
hämärä kietoo, pimeä kutsuu,
päivä käydä muistoihin virtaa.
Myöhäistä tuntea uudelleen
kättä, viriää lämpö, katsettaan
kokea, ihminen koettaa, auer aukea,
kulkea vaarnassa, eteensä uskaltaa.
Viivytellä kuitenkin ottaa
askel, ajatus vajaata suopaa,
lopulta tunteet esillä, iho punaan
karrella, poskien kalpea tummaksi.
Ohut ystävyys Rakkaudeksi,
arat kosketukset intohimoksi,
varjot sielussa nautinnoksi muovata,
ihojen kolea kosteaa, kulkien samaksi.
Rakastua, sielun kallio
hyväilevää vaaleaa.
Peitteesi lohtua.
yanni - never too late
http://www.youtube.com/watch?v=n88NmyKZstw&feature=related
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
