Kun kaikki muut ovat
jotain
tekevät mainetekoja
menestyvät
onnistuvat laihduttamisessa
harrastavat lukupiiriä
blogiakin pitävät
on ankeaa olla
olematta yhtään mikään
sellainen, josta tänne ei jää
jälkeäkään
viimeisen hengenvedon jälkeen.
Kallonkutistuskirjassa käsketään
kysymään itseltä
Miten haluat Sinut muistettavan
kun olet kuollut?
Haluan että joku ylipäänsä muistaisi
edes jostain pahasta teosta
tai rumista jaloista.
Selite:
Tämä yhteiskunta asettaa ihmisille, varsinkin naisille, liian suuria paineita, joiden alle moni musertuu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajankohtainen aihe...ja samaa mieltä noista vaatimuksista.
Puhutteleva runo, josta ajattelen vähän samoin kuin runoasi kommentoinut Mandella. Eli kaikki on itsestään ja asenteestaan kiinni... Tuo `kaikki muut` herää jo pienessä lapsessa; `kun kaikilla muillakin on...` Kunpa oppisimme seisomaan omilla jaloillamme, pitämään oman päämme... vaikutteita voi aina poimia sieltä ja täältä, mutta omat valinnat ja ajatukset ne tärkeimmät ovat.
Tuosta muistamisesta... aina Joku Muistaa.
Kaikki muu - asenne ja ilmaisu on kuin rikkaruoho, jota pitää jatkuvasti kitkeä, aina se vaan kasvaa uudestaan.
Meillä on valitettava tapa uskoa että muut ovat parempia kuin me, mutta jokainen omilla erityispiirteillään on ainutkertainen.
Ajatuksia herättävä hieno runo.
Onnen kokeminen on niin yksilöllistä,
kuka saa mistäkin sen ilon.
Ei ihmisen arvoa mitata urotöinä
eikä blogeina ym. vaikka itsellänikin
blogi on.
Ihminen säilyy mielestäni läheisten
mielessä ja sydämessä kuoleman jälkeen,
mutta aina parempi jos jokainen muistaisi
läheisiään jo eläessä.
Pidin tästä runosta koska tässä on suoraa, rehellistä meininkiä. Ja tuota muistamis-filosofiaa olen pohdiskellut itsekin ja ajoittain ainakin osunut sellaiseen kohtaan jossa totean että muistaminen ei ole tärkeää välttämättä lainkaan. Se on iokävää jos joku pahalla muistelee. Kaikki me unohdumme joskus.
Epätäydellisyydessä ja sen hyväksynnässä, elää
persoonallisuuden, Rakastamisenkin, ydin.
Itse en ihaile Naisessa kuorta, vaan sitä huikeaa
kauneutta sielussa ja sydämessä..
No, Runosi päästi ajatukset valloilleen..eli
upea ja ilmaiseva teksti.
mahtava lukukokemus koruttomassa
kauneudessaan.
Kiitos!
Pidän blogia mutta en ole yhtään onnellisempi kuin naapuri jolla ei ole tietokonetta, saatan olla onnettomampi. mutta kun hänet kuopataan, lausutaan muistosanat, niin hän on poissa.
Eikä enää kummittele facebookissa, niinkuin ystäväni kolmen kuukauden jälkeen!
Jalkojaan en muista mutta hymynsä muistan