kun me tavattiin sä osasit jo lentää,
nostit mut selkääsi, veit ilmaan
näytit metsät, pellot, kaupungit,
joen s-kirjaimen muotoisen mutkan
kerroit kivilajeista, puun vaiheista,
vuodenajoista ja merikotkan pesästä
yhtenä aamuna selkäni kutisi
omat siipeni alkoivat puskea läpi
lensimme yhdessä, minä edellä
hullaantuneena vapaudesta ja tuulesta
osoitin sulle tähtikuvioita,
suokasveja ja niittykukkia
sä katsoit pois, sanoit ettei niillä
ole enää mitään väliä
aurinko oli sammunut, joki oli kuiva,
peurat juosseet syvälle metsään
enää ei pidetty käsistä toisiamme,
ei puhuttu sanaakaan yhteisillä lennoilla
yhtenä yönä, yhteisestä sopimuksesta
toistemme siivet leikattiin
tähtien järjestys meni sekaisin,
kevät tuntui marraskuulta
värit peseytyivät maailmasta
kuin itkun jälkeinen ripsiväri
ei tule enää ilmavirtaa,
joka meidät kantaisi
nostit mut selkääsi, veit ilmaan
näytit metsät, pellot, kaupungit,
joen s-kirjaimen muotoisen mutkan
kerroit kivilajeista, puun vaiheista,
vuodenajoista ja merikotkan pesästä
yhtenä aamuna selkäni kutisi
omat siipeni alkoivat puskea läpi
lensimme yhdessä, minä edellä
hullaantuneena vapaudesta ja tuulesta
osoitin sulle tähtikuvioita,
suokasveja ja niittykukkia
sä katsoit pois, sanoit ettei niillä
ole enää mitään väliä
aurinko oli sammunut, joki oli kuiva,
peurat juosseet syvälle metsään
enää ei pidetty käsistä toisiamme,
ei puhuttu sanaakaan yhteisillä lennoilla
yhtenä yönä, yhteisestä sopimuksesta
toistemme siivet leikattiin
tähtien järjestys meni sekaisin,
kevät tuntui marraskuulta
värit peseytyivät maailmasta
kuin itkun jälkeinen ripsiväri
ei tule enää ilmavirtaa,
joka meidät kantaisi
Selite:
Todellisuudessa tää kaipais hiomista, mutten jaksa. Kaikki alkoi siitä, kun yöllä mieleen tuli "ei tule enää ilmavirtaa, joka meidät kantaisi". Saatoin sortua rakentamaan taustatarinaa liikaa, ehkä tuo virke olisi yksinään toiminut runona paremmin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ensin runo nousee ja sitten laskee laskee maahan
tykkään kun arvokkuus säilyy siivet katkeavat vasta maassa ei lennossa
hieno
saaden aikaan runon kirjoittamisen halun.
Minusta tämä on Hyvä tarina,
elämänmakuinen, riipaisevakin.
Sivut