Valo kaatuu sisään ikkunoista
kun kesä on nuori ja voimaa täynnä
ja tuuli sukii nurmen kiiltävää karvaa.
Ei lähde nuollen.
Ja oksista pursuvat lehtien laulut
verenkarvaiset haavat ja pajujen ruusut
ja koivujen kirkkaus häikäisee.
Eikä vuollen.
Suopursun ja tuomien huumaava tuoksu
ja lintujen avaran taivaan tanssi
kimalaisten aherrus varvikossa.
Eikä siivellä sipaisten.
Kun on takana kesä ja taivas on harmaa
kun tuuli on kylmä ja roiskii räntää
kun pimeys painaa hartioilla
niin ollaanhan toisillemme
auringonläikkä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit