Aamun väsyessä huulillesi
minä kuuntelen vielä varjoja
en tahdo menettää hetkeäkään
siitä kuinka heräävä aurinko
leikkii
säteillään
selkääsi
pitkin
Hengitän hetken samaan tahtiin
Suljen silmäni
ja tiedän;
vain kotona kadut kaartuvat taivaaseen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Talvenkuu | haiku | 5.2.2012 | 10 | Runo |
| Talvenkuu | Suljetuin silmin | 6.1.2011 | 21 | Runo |
| Talvenkuu | Longing | 2.11.2009 | 17 | Runo |
| Talvenkuu | Syksyn sateet | 16.10.2009 | 7 | Runo |
| Talvenkuu | Tähtipeitto | 26.3.2009 | 59 | Runo |
| Talvenkuu | Mustavalkoisia | 9.12.2007 | 26 | Runo |
| Talvenkuu | Käännetyt katseet | 14.11.2007 | 31 | Runo |
| Talvenkuu | Eleventh Hour | 3.1.2007 | 7 | Runo |
| Talvenkuu | Kun leikin kasvojesi uurteilla | 28.12.2006 | 14 | Runo |
| Talvenkuu | Katu päättyy aurinkoon | 11.10.2006 | 29 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
kaunis, unenomainen runo, jossa muotokieli myötäilee tunnelmaa. Suosikit --->
Ihanan kodikas, hellydentäyteinen ja kaunis kuva levollisen aamun hetkistä... Parhaista oman rakkaan vierellä.
ihana herkkä koskettava, *viiltävän kaunis* tunnetta ja tunnelmaa täysi, kadut kaartuvat taivaaseen, tuossa on sanottuna jotain niin paljon enemmän, vain sydän tuntee kun tuon lauseen lukee, kiitos nautinnosta
Tosi kaunis, hyväilevä rakkausruno.
...ehkä yhteinäisempänä muotona olisi toiminut vielä paremmin, tosin hyvin kaunis tässäkin muodossaan...
Pidin. Paljon.
Huikean kaunis rakkausruno! Upea tunnelma ja jokainen sana kohdallaan. Oikea helmi :)
kaunista
Koti on jokaisen paras paikka...
Todella kaunista luettavaa tämä runosi:)
Katu täyttyy askelista...
Elämä on.
Pienillä sanoilla kerrot paljon. Saat mut jotenkin liikuttumaan näillä kirjotuksillas (: pääsee suosikkeihin.
Huikean kaunista kerrontaa, eniten pidin tuosta runosi lopusta "Suljen silmäni ja tiedän: Vain kotona kadut kaartuvat taivaasen".
Kauneimpia sanoja, joita oon pitkiin aikoihin lukenut :) ihastuttava :)
Omaa hengitystä on pakko pidättää, niin kaunista tämä on. Mahtava taideteos.
kaunista, rauhallista, lämpöistä ja tuttua aamutunnelmaa.
Luin tämän about 10 kertaa ja kaiken runon kauneuden keskellä takerruin pohtimaan sitä, oliko runon minä "kotona" vai ei? Oliko koti heidän yhteinen koti? Ja jos Ei ollut, niin mikä merkitys sillä voisi olla? Mutta kaikki, ennen tuota viimeistä - minulle vaikeaa - riviä runossa oli upeaa, kuinka osaatkaan sen fiiliksen näin sanoiksi pukea!
Aamun herkkä hetki,
"minä kuuntelen vielä varjoja"
huikaisevan kaunista...
sanat loppuvat, luen taas ja
nautin runosi ihastuttavasta
tunnelmasta, ulkoasukin kaunis!
Mielöttämän ihana rakkausruno... pidän valtavasti.
Olipas hieno ja herkkä tunnelma runossasi.
Aamun väsyessä huulillesi minä kuuntelen vielä varjoja. Tämä oli mahtava alku. Pidin!
leppoisan rauhallinen teksti, jonka lopetus hivelee jo romantiikkapisteitä. samaan tahtiin hengittäminen, siinä on vähän samaa, kuin penskana piti saada samat vauhdit keinussa. ei onnistu vaikka miten yrittäisi tai kyllä se sen hetken, mutta kuitenkin ajatuksena aina hyvin kiehtova.
hieman positiivisempi ja sitä kautta askeleen erilainen teksti sinulta.
oi. ihana valo. ihana runo.
hieno runo auringon säteistä valosta ja varosta.
ja miten se leikkii , hieno kuvaus.
mulle aamun väsyminen huulille merkkaa sitä, että runon sinä on sanonut ihan tarpeeksi yhden päivän mittaan ja lähestulkoon nukahtanut puhumiseen (=illasta aamuun) mutta runon minä jaksaa silti aina vaan kuunnella ja lopuksi puhuu vain varjot (mut aamuvarhain ei varjotkaan varmaan paljon voimistele, toisaalta sehän riippuu siitä, mikä vuodenaika on menossa)
toinen kappale ja auringonvalon leikki runon sinän selässä saa ainakin tämän lukijan kaipaamaan vastaavaa hetkeä, jossa unta tärkeämpää on nähdä jotain kerrassaan kaunista ja mielellään rakastakin. vähemmästäkin tulee tuo jatko: samaan tahtiin hengittämisestä (niin minäkin tässä vedän syvään henkeä)
viimeisen rivin voisi ihan hyvin luulla päättyvän otsikkoon, sillä niin hyvin tekstit sopivat keskenään, eikä runossa ole mitenkään hirveästi sanoja, silti kaikki olennainen ja aikalailla paljon enemmänkin. kauniisti enemmän.
Tämän runoteoksen kanssa oli ihan pakko hengittää samaan tahtiin! Tuokiokuvan samalla jotenkin kevyt ja silti blues-sävyinen tunnelma kummittelee varmaan mielessä pitempäänkin. Kiitos.
oi miten ihana, vertauskuvallinen ja kaunis runo :)
Tässä on jotain upeaa, erityisesti tuo viimeinen lause! *~
Siis ihan mieletön... Tosi rakkaudesta kertova.. Aivan ihana.
Mielettömän kaunis ja herkkä aamuinen tunnelmapala! Hienosti maalaat aamuisen heräämisen rakkaasi vierellä ja luottavaisen tunteen että olet kotonasi siinä paikassa ja hetkessä!
Huh, että oli upea kuvaus! Ja etenkin se tunnelma, mikä tässä oli. Jotain aivan mahtavaa. En osaa sanoa nyt mitään muuta.
mieletön runohelmi..
Kauniin kaunis runo.