Armossa aloittaa alusta

Aamun alkavan, valkevan nään,
auringon pilven takaa pilkistävän,
vaan hiljaa hymyilen voimissain
kuin matkaan kohti tuntematonta,
kohti sitä jonne sydän kuljettaa,
jonne minua tuuli vie kutsuvana.

Askeleen kerrallaan, katseeni
kohotan taivaanrantaan kuin
ympärilläni näkisin tän kaiken
uusin silmin, kirkaammin, sen
kaiken kuin sydämeltäni käsin.

Kaikessa siinä auringonvalossa,
kuljettaa minua kuin sylissään,
en voi olla huomaamatta kevättä,
pajunkissoja, asfalttia, kuulematta
lintuja, nähden edessäni kaiken
selkeemmin, on aika aloittaa kuin
alusta, kasvaa pienenä ihmisenä.

Vain lähemmäksi kiinni tärkeintä,
siihen mihin sydän näkemättä
uskoo, näkemättä tuntee kaiken,
kokee kaiken ihmeellisen, aistii
kaiken sen keveyden, kaiken sen
joka herättää toivoa päivästä,
jossa tahtoo olla avoimin mielin.

Enään ei oo kiire, puhelin on hiljaa,
poissa käytöstä, vain rauha, aika,
hiljaisuus, sydäntäin eheyttävä
taivaanisä vierellä, kaiken tämän
tunteen nostama kevyt huokaus
ylöspäin kuin ihanaa on aloittaa
jokainen päivä armossa alusta.