Rakkaudesta murskattu,
koko naisen sydän lyöty,
viiltävin sanoin raiskattu.
Verta, hikee, kyyneleitä,
itkua, tuskaa, murheita.
"En jaksa enään tällaist."
Päättää hän elämänsä,
epätoivoon, epäonneen,
vailla valoakaan tuolla
puolen, yksin ei nää ei,
ei yksinään jaksa enää.
Niin vailla sanoja mitä
tunteekaan, vain nämä
tummat verkot yltäpäält
naisen pueten mustaan,
silmät verestää kyyneleit.
Sillä niin sanotaan, toisen
sisinpään näet katseen
kautta, ja nyt.. sanat sai
aikaan teräksen syviä viiltoi,
tapettu täysin sisältäpäin!!
Niin huitoo hän ympärilleen,
juoksee karkuun tätä hyistä
maailmaa, turvattomuus,
se syö koko naisen kerralla.
Pimeää, kaikkialla, ihmiset,
kaikki ympärillä sekasortoa,
ei ulospääsyä mistään, väki
kuin kerääntyy ympärille,
luo ahdinkoa entisestään,
"Ei kukaan voi mua auttaa!"
Pakenee sen minkä jaloista
pääsee, ajatukset solmussa,
"Mihin olenkaan menossa?"
kuin sokeena hän matkaa
kohti jyrkännettä, nuo kaikki
jäätävät, polttavat, sekavat
tunteet yhdessä ajavat hänet
turmioon. Juuri, kun nainen
hyppää edes harkitsevansa,
jokin tarraa hänen käteensä,
kiskaisee ylös, naisen silmät
avautuu, kirkastuu.. mieli..
joku kysyy voimakkaan äänen
kuiskatensa hänen korvaansa
"Kenet sinä minussa näet?"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
