Sadepäivänä sinä olit,
täydellinen näky
läpinäkyvän sateenvarjosi kanssa
ja sinä kysyit minulta kysymyksiä
ja minä kikatin aivan kuin olisin kuusitoista
Viime kesä, heinäkuu
Yhdeksäntoista pelkoa joista sinä suurin
sitruunasorbettia auringonpaisteessa
tartun paitasi helmoista kiinni kun pelkään putoavani
Syyskuussa tyhjenevä sali
aivan kuin vain me kaksi oltaisiin siellä
muistan värit kirkkaampina mitä ne oikeasti olivat
muistan sinut hämärämpänä mitä oikeasti olit
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
