Yrittäjän elämä.

Yksityisyrittäjän elämä on tehty Suomen valtion kannalta melkeinpä mahdottomaksi useidenkin eri seikkojen johdosta! Ensimmäisenä mieleen tulee kaikenlainen turha lainsäädäntö. Kuin viidakkoon tuntee yrittäjä astuvansa kun lakikirjan kannen aukaisee. Kyllä sillä polulla mies punnitaan.
Siinä se lain poikanen maassa kyttää, että yrittäjän raukka kehtaa tarpeeksi likeltä mennä. Sitten kieroutuneen rosvon lailla takertuu auvoisena kulkevan mieleltään puhtaan kauppiaan nilkkaan. Sitoo siihen äkkiä parisen kerää tympeän nihkeää visvaansa ja vaistonvaraisella refleksillään nykäisee kulkijan maahan kuin taudin kellastuttaman ohranjyvän jolle luonto ei enää anna lisä-aikaa. ”Sinä peijakkaan niljakka ruotuapina, sinä vihoviimeisimmistä viimeisin penikka”. Annapa kun nappaan nilkkaasi! Siinä makaat rähmälläsi luontoäidin syleilyssä kuin pieni variksen poikanen. Nokka multaan uponneena ruisrääkän ääntä kuunnellessa mieli kotiin halutessa. Sellaista on elämän auvo.
Kaksi känsäistä kättä ja mielessä kaurapuuron tuoksuinen aamu joka jumalan sunnuntai.
Liekkö siihen tervaan kenelläkään lisäämistä mikä lie miehiään, ohi kulkenut matkakalainen.
Eipä luovuteta, ei. Yrittäjä siinä nousee turpaansa multakokkareista puhtaaksi hieroen valkoisen kauluspaitansa hihoihin naamaansa puhdistaen. No anteeksi, että pitikin mennä lankeemaan. Mitä teille saisi olla?
Ripaus itse kunnioitusta ja ryyppy rohkeutta!
Hyvä jumala, anna niitä minulle ennen kuin tiimalasistani loppuu aika. Lupaan taistella sinun puolestasi tätä mielivaltaista sotajoukkoa vastaan vaikka iäisesti.
Pommikoneiden lailla vyöryy lainsäädäntö yrittäjän päälle edelleen. Siinä yksin kontillaan kädet korvien peittona suu ammollaan hän huutaa herra jumalaa ja lupaa olla huomenna entistä parempi ihminen.