Raaka tuoksu veden, suon mustat silmät, maku villin meden, niin moni kulkee yli kaiken sen
tänne hukkunut on monta miestä... ja
neidot noin eksyneet kivitiestä...
Kaikki ystäväni; ruumiinsa säilyneet,
silmäkuopista tummista,
vuosisadat päilyneet,
eivät silmiänsä ummista...
On tupa ja olohuone, ja mättäiden sänky,
suopursun tuoksu ja vaivaismänty.
Yöllä tähtitaivas, täydellinen rauha,
sammaleissa kastepisaroiden helminauha!
syvänteissä suon, kun kukkii valkoisena lakka,
vettä elämän juon, ei yllä tänne Pohjan akka...
Ei mieltä, vaikka kuitenkin, kun kietoudun usvaan
...ja talvi kohmeeseen taikoo pinnan,
mut vain pinnan, jos sun luona rinta rinnan,
alas jäädä saan...
Vielä joskus sun kanssas tän kaiken jaan,
tuu syvemmälle, tuu suohon vaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
