Voiko se satuttaa,
jos vain koittaa unohtaa,
ei tuhlaa ajatustakaan,
siihen että rakastaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Voiko se satuttaa,
jos vain koittaa unohtaa,
ei tuhlaa ajatustakaan,
siihen että rakastaa?
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Saturday morning | Jälki | 14.3.2014 | 0 | Runo |
Saturday morning | Öitä | 10.3.2014 | 0 | Runo |
Saturday morning | Runo 563724 | 10.3.2014 | 2 | Runo |
Saturday morning | Nimetön | 17.11.2013 | 1 | Runo |
Saturday morning | Nimetön | 17.11.2013 | 0 | Runo |
Saturday morning | It's Saturday Morning! | 26.10.2013 | 6 | Runo |
Saturday morning | Loma | 19.9.2013 | 9 | Runo |
Saturday morning | Rukoukseni | 10.9.2013 | 3 | Runo |
Saturday morning | Luovutin | 9.9.2013 | 5 | Runo |
Saturday morning | Nimetön | 8.9.2013 | 5 | Runo |
Kommentit
Yksinkertaisuudessaan upea runo, sen sanat puhuttelevat minua tämän hetkisessä elämäntilanteessani.
Kiitos kommentistasi, ja kyllä se oli vain runo mutta kiva että se herätti ajatuksia:) Alun lainausmerkeissä olevat sanat tulevat todellakin viattomasta leikistä, jonka pohjalle runoni perustuu.
Yksinkertaisuudessaan kaunis, inspiroivakin. Herätti heti liudan ajatuksia. Sanavalinta "tuhlaa" tuo hyvin esiin muistojen useat sävyt.
Pidin siis, ja kovin :)
Mieli kun tuntuu vaan olevan niin kurjimus, ettei se anna unohtaa, vaikka kuinka haluaa. Lähinnä siinä taitaa itseään satuttaa, kun yrittää kieltää tunteensa sen sijaan, että antaa itsensä surra. Ajatuksia herättävä tämä pieni runosi, tykkäsin.
Voi. Koittaminen ja onnistuminen on kaksi eriasiaa.
Koskettava runo!
Vuan kyllä se sattuu!
Eipä ou niin pientä rakkaotta, etteikö se jäläkeesä sisimpään jättäs.
Vielä vuosiinnii jäläkeen sen jättämät arvet aristelloo.