Ystävyyteni sinuun on ikuista
et menetä sitä
ellet itse tahdo
En ehkä silloin
ymmärtänyt enään sanojasi
Tiesin
en sitä silloin muistanut
Olit oikeassa
minun olisi pitänyt muistaa
Niinpä niin
En sillä hetkellä ollut herrasmies
olin joku
tai niin itselleni nyt selitän
Sanasi
tekee kipeetä
kohtelin sinua kuin olisin omistanut
vaikken koskaan sinua tai ketään voi omistaa
en selitystä järkevää tuota
löydä
vain sen perinteisen
olin ottanut liikaa
se ei kuitenkaan oikeutta anna kysellä
tiedän sen
Sanasi nuo
tiedän ja muistan
sanottua en saa
tekemättömäksi
vaikka haluaisin
tahtoisin uudestaan aloittaa
En tiedä
osaa sanoa mitään
Olen pahoillani
mitä suustani päästin
uskalsin kysyä
Huomasin
mutten ymmärtänyt virhettäni
Anteeksi pyydän
käystöstäni
sanoja
enkä voi puolustella tehtyä mitenkään
Ystävyyttämme en halua menettää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihmisiä meistä tekee se, että olla erehtyväisiä. Kasvetaan virheiden myötä joko kieroon tai suoraan.
Elämänmakuinen anteeksipyyntö runo.
Ei loista elämä auvisena tässä runossa. Tehty ei saa tekemättömäksi, painaa raskaana nuolen osuessa arkaanpaikkaan. Runo on oppimista ja pyyntö joka alussa ja lopussa uudelleen tuodaan julki. Pieni kasvutarina ymmäryksestä on runo
herkkä tunnustus, näinhän me ihmiset usein tehdään, joskus sanoja karkaa tulee ylilyöntejä, mutta onneksi on mahdollisuus antaa ja pyytää anteeksi, sinä sen runollasi koskettavan herkästi jopa nöyrästi teit
Tärkeä runo !
Hyvä, kaunis runo ja anteeksi pyyntö...pidän.
Ihana! Mitä tohon nyt voi muuta kun antaa anteeksi. Tärkeä, tärkeä runo! Ei sen niin että multa tartteis pyytää...mutta niin moni ei osaa näitä tärkeitä sanoja...ja siitä sitten tulee vaikka mitä skeidaa....Tärkeää on osata tuntea näiden sanojen takana oleva tunne....Huoh! Kiitos Kari! Upeaa!
Sivut