Istuin tuolissa puiston,
sinua odottaen,
tuuli lehtiä tammen tuon
jyhkeän väriryttää,
kuin sydäntäin
heittäen sinne tänne
rauhaa anoen
lehtien havinaan
kuiskaten rakkautta sinulle
minulle
unohtaen levon
jolla sinut saisin
en vain uskonut sitä
menetin sieluni
tuohon tuuleen
joka huutaa sun nimeä
toistaen sanojani
Rakastan sinua
en usko sinun
että kuulet
olet kaukana.
ehkä joskus
joskus
kuulet
onko silloin jo myöhäistä
en tiedä
enkä arvaile kuuntelen puiden
tuulen huminaa
elän ilman sinua
sinua.
sinua odottaen,
tuuli lehtiä tammen tuon
jyhkeän väriryttää,
kuin sydäntäin
heittäen sinne tänne
rauhaa anoen
lehtien havinaan
kuiskaten rakkautta sinulle
minulle
unohtaen levon
jolla sinut saisin
en vain uskonut sitä
menetin sieluni
tuohon tuuleen
joka huutaa sun nimeä
toistaen sanojani
Rakastan sinua
en usko sinun
että kuulet
olet kaukana.
ehkä joskus
joskus
kuulet
onko silloin jo myöhäistä
en tiedä
enkä arvaile kuuntelen puiden
tuulen huminaa
elän ilman sinua
sinua.
Selite:
Sanat: Rauha, lepo, rakas
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lämmin kiitos Anjuska!
Runoni syntyy usein hyvästä fiiliksestä ja siihen vaikuttaa hyvä musa. :-)
Sivut