Vartesi
hento sirosti
ojentautuu ylös
Suojaa varjollasi muille tarjosit
niin pienestä
niin paljon
Kiitosta tuskin kuulit
sitä kukaan sinulle sanonut
ei sammal
havunneula
nuori verso
kukaan
Tuskin odotitkaan
Suojaasi annoit
kunnes syksyllä kuihduit
hävisit
huomasiko kukaan
Kuulin äänesi
tuon keijumaisen kuiskaavan
Laitan varjoni
luomeni kiinni
ja
nukahdan pois...
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkää ja kaunista.
kaunis runo, ihana tunnelma ja kertomus, keijumainen kuiskaus ja tuo hento olemus mistä kerrot, lumoavaan loppuun saakka, olipa kyseessä mikä tahansa, niin se on saanut runoilijan synnyttämään upean runon
Hyvin hauras ja surumielinen kuin harvojen huomaama kukka maljakossa, siinä se on ja kuihtuu pois, tunnelma runossa. Väkevä kasteluvesi lukijalle.
Herkkä, haikea runo...kauniskin.
Kaunista ja haurasta kuin ihmiselokin toisinaan.
Hups
olipa kosķettava
kierto on raju ja kuka oikeesti muistaa
Tääki on niin kaunis =)
Sivut