Yakhio

Vieläkin se tuolla istuu, yksi monista, jotka vain istuvat hiljaa ja odottavat. Odottavat, että jotain sattuisi, että jotain heille todella tapahtuisi. Toivovat ja rukoilevat kovin, todella kovaa. Miettivät ja pohtivat sitä, onko heidän kohtalonaan todellakin vain istua hiljaa ja odottaa. Pohtivat niin, oi niin kovasti, päänsä sillä kipeäksi saavat. Mikseivät he vain voi jo luopua toivoistansa? Miksi täytyy miettiä mahdottomia?

Mutta katso, he niin nätteinä odottavat. Silmät kirkkaat ja uteliaisuutta täynnä katselevat meitä joka päivä. Värejä on monia, niin monia kuin on heitä. Hiuksensa ovat aina viimeisen päälle laitettuina, kauniisti kiinni ja laitettuina. Iho on kuulas, siloinen ehkä poskillansa on pienet punastuksen vivahteet. Huulensa.. Niistä emme enää puhu. Kauneuden kruunaa kauniit ja persoonalliset vaatteet. He ovat niin laittautuneita siltä varalta, että onni potkaisisi. Mutta odottavatko he hiljaisina, turhaan kaunistautuneina jos se onni ei koskaan potkaise?

Se yksinäinen istuja, pohtii yksinänsä pienessä mielessään; eikö hän ole tarpeeksi kellekään? Miksi hänet on tehty niin kauniiksi, jos kerran hän ei kelpaa kellekään? Hän itkisi jos voisi. Itkisi niin pitkään ja hartaasti, päästäisi kaikki tunteensa valloilleen, jos vain voisi. Hän voi kuvitella mielessään ne monet purot, purot jotka hänen kyyneleensä muodostaisivat, jos vain se olisi mahdollista. Mutta kun se ei vain ole mahdollista, ei nyt eikä koskaan.

Mutta, vaikka hän tuntee olonsa yksinäiseksi, hän ei ole yksin. Ei, ehei ollenkaan, vierellänsä on monia muita. Kaikki he odottavat ja istuvat hiljaa paikoillansa, yksikään ei liiku. Siihenhän heidät on luotu; olemaan nätteinä ja istumaan hiljaa paikoillaan odottaen. Kun ovi käy, kun kello hiljaa helähtää, kaikkien valppaus kohenee. Tulijat lähestyvät, ja yksinäiset, nuo pitkään olleet yksinäiset istujat, yrittävät kaikki istua ja poseerata toinen toistaa nätimmin, kauniimmin, yrittävät päihittää kilpailijansa. Ja yhdelle, vain yhdelle heistä soi heleä lapsen ääni kuin musiikkina korvillensa.

” Äiti, haluan juuri tuon nuken. ”