Willa

Sirkuksessani on valkonaamaisia miimikkoja,
punakirjavalla taustalla,
tapahtumia ja salaperäisyyttä,
teennäistä pakotettua,
hulluutta lähentelevää iloa ja totuuden väritystä.

Ne lähestyvät katsoen sinua vuoroin paheksuen,
vuoroin nauraen, nauraen tyhmyydellesi.
Yhtä nopeasti kuin tullessaankin ne häviävät,
ja uudet kasvot valtaavat tyhjyyden.

Loppumaton meri erilaisia hahmoja,
aaltoilee ja muuttaa suuntaa.
Tuolimusiikki peittää ajatuksesi, et kykene liikkumaan.
Kävelet pois kaikesta siinä onnistumatta,
sillä tämä sirkus ei koskaan lopu eikä koskaan lepää.

Kun tarpeeksi kulkee saattaa huomata muutoksia.

Se vaatii sinua luovuttamaan ja antautumaan,
sillä sillä hetkellä kun ahdistus ylittää ymmärryksen,
sinäkin maalaat kasvosi valkoisiksi,
liityt musiikintäyteiseen tanssiin,
yhdeksi muiden joukossa,
kohtaloksi muiden jatkoksi
värejä,
musiikkia

ja vihdoin,
stop.